Suomenkielinen laulumusiikki alkoi levitä kansan keskuuteen erityisesti Yleisradion perustamisen jälkeen. Kotiin ostettavat radiolaitteet eivät olleet erityisen kalliita, ja kun sähköt oli saatu tuotua kylille, myös radion hankkiminen tuli mahdolliseksi moneen kotiin. Ensimmäisiä radioita kuunneltiin kuullokkeiden kautta, mutta pian tulivat markkinoille myös radiot, joita koko perhe pystyi kuuntelemaan yhtä aikaa. Radio saavuttikin nopeasti vankan aseman suomalaisissa kodeissa ja radiota kokoonnuttiin kuuntelemaan koko perheen voimin.
Radiossa soi klassinen musiikki
Alun perin radiossa soitettiin kevyttä musiikkia vain vähän. Ohjelmisto oli painottunut klassisempaan musiikkiin ja puheohjelmiin. Esitykset lähetettiin usein suorina Helsingistä radion studiosta. Laulumusiikki käsitti esimerkiksi operettisävelmiä ja klassista suomalaista laulumusiikkia kuten Oskari Merikannon sävellyksiä, joiden sanat olivat usein kirjailijoiden kuten Aleksis Kiven kynästä. Tällöin on ensiksi ollut yleensä olemassa teksti, johon musiikki on sävelletty.
Ensimmäiset suomalaiset sanoitukset olivat kuplettilaulajien tekemiä. Kansan parissa rakastetut esiintyjät Matti Jurva, Tatu Pekkarinen ja J. Alfred Tanner eivät nauttineet suosiota paremman väen piirissä ja monet vielä nykyisinkin tutut melodiat kuten Matti J
urvan “Väliaikaista kaikki on vaan” levytettiin, mutta moni niistä ei päässyt radiosoittoon kuin vasta myöhemmin. Vallalla oli pitkään käsitys siitä, että etenkin Yleisradion tarkoitus on “Välittää tietoa, valistaa ja viihdyttää” kuten BBC:n perustajan antama ohjenuora kansalliselle yleisradioyhtiölle oli jo 1920 -luvulla. Siksi kansalle vältettiin tarjoamasta liian kansanomaista viihdettä. Yleisö sai kuulla tuttuja laulelmia erikseen ostettavina levytyksinä, joita Matti Jurvalta löytyy jopa yli 400 ja näyttämöiltä, jossa viihdyttäjät esiintyivät.
Sota-aika toi Suomeen iskelmän
Sotien aikana Yleisradion viihdepolitiikka alkoi osoittaa laajenemisen merkkejä. Sotavuosina miehet olivat tottunut kuulemaan rintamaviihdettä Aunuksen radiossa, jossa viihdyttämässä oli esimerkiksi Palle eli Reino Hirviseppä. Hän oli tuottanut hilpeitä radiorevyitä Yleisradiolle jo 1930-luvulla, mutta nousi sota-aikana kuuluisuuteen myöhemmin kyseenalaisena pidetyn “Silmien välliin ryssää” -laulunsa tiimoilta. Vaikka Palle joutuikin siirtymään syrjään monesta toimesta poliittisten kannanottojensa takia, monet hänen aikalaisensa pääsivät aiempaa paremmin esille Pallen raivattua tielle uudelle iskelmänikkareiden joukolle. Repe Helismaa, Toivo Kärki ja Tapio Rautavaara olivat 1950-luvun suosikki lauluntekijöitä, joiden hitit olivat kaikille tuttuja.